Helmikuu 2019. Oli pimeä alkuilta, kun ajoin erittäin jännittyneenä, mutta uteliaana kohti Kirrinpolku 2: ta, jossa sijaitsee Joni Ihanuksen ja Kathrine Barckin tanssikoulu Tanssikymppi. Ajaessa radiosta kuului Olly Mursin Moves, jossa lauletaan enteellisesti ”teach me how to dance…”.

Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin saanut kotiini mainoslehtisen, jossa kerrottiin lähistölle avatusta uudesta tanssikoulusta. Olin koko ikäni onnistunut välttämään tanssin täydellisesti, mutta ajatus tanssiin tutustumisesta oli kiehtonut mieltäni jo pidemmän aikaan. Laitoin mielenkiinnosta Kathrinelle viestiä, onko minun mahdollista tulla mukaan, vaikka en ole koskaan harrastanut mitään tanssiin liittyvää. Kathrine toivotteli vastausviestissään minut lämpimästi tervetulleeksi kokeilemaan. Ensimmäiseksi tunniksi valikoitui Zumba, koska se oli ainut nimi, minkä olin kuullut aiemmin. Oletin Zumban olevan helpohkoa liikkumista musiikin tahtiin, mutta heti tunnin alussa selvisi, kuinka väärässä ihminen voikaan olla. Ensimmäinen tunti oli puhdasta selviytymistä, mutta jälkeenpäin onnistumisen tunne oli hieno. Tunnin jälkeen juttelin Kathrinen kanssa ja tyypilliseen tapaansa hän antoi erittäin kannustavaa ja positiivista palautetta. Palautteesta rohkaistuneena kysyin, onko minun mahdollista saada häneltä yksityistunteja, koska arvelin sen olevan tehokkain tapa saada käsitys siitä, mitä tanssi on ja mitä se vaatii. Seuraavalla viikolla aloitimme yhteisen harjoittelun.

Heti ensimmäisen tunnin aikana kävin selväksi, että Kathrine on todella vaativa opettaja, mutta aina, siis aina, erittäin kannustava ja uskoa tekemiseen luova. Lisäksi Kathrinella tuntui olevan lähes yliluonnollinen kyky nähdä merkittävimmät puutteet ja antaa niihin selkeä ja yksiselitteinen selitys ja ratkaisu. Aloitimme tanssiin tutustumisen aivan perusteista: esim. kävelystä, ryhdistä, lantion ja ylävartalon käytöstä, painon siirrosta ja pään asennosta. Kun nämä saatiin Kathrinea tyydyttävälle tasolle, siirryimme pikkuhiljaa rumbakävelyyn ja muihin tanssillisiin peruselementteihin.

Olemme jatkaneet yhteistä harjoittelua ja nostaneet vaatimustasoa maltillisesti. Kathrinen opetusfilosofia pohjaa ajatukseen, että millään hienouksilla ei ole merkitystä, jos perusta ei ole kunnossa. Tähän filosofiaan nojaten perusteita on todellakin harjoiteltu ja niiden arvo alkaa pikkuhiljaa realisoitua opituiksi asioiksi, joiden päälle voidaan liittää uusia tanssin elementtejä.

Olen laajantenut tanssiharrastusta myös paritanssin alkeisiin, jossa käymme vaimoni kanssa viikoittain. Myös tämä maailma on kaikessa hienoudessaan pikkuhiljaa avautumassa. Kathrinen lisäksi opettajana on toiminut Joni, jonka oppilaana on ilo olla. Jonin hiukan rauhallisempi, mutta erittäin perusteellinen ja kannustava opetustapa sopii erinomaisesti meille tanssia taitamattomille puujaloille.

Kuten ensimmäisestä lauseesta käy ilmi, olen vasta tanssitieni alussa. Tanssin hienous ja monimuotoisuus, mutta myös sen vaativuus ovat vasta avautumassa minulle. Jo nyt olen kuitenkin saanut kokea pieniä häivähdyksiä sen syvällisemmästä olemuksesta. Kun musiikki ja vartalon toteuttama liike kohtaavat, tunnen hetkellisesti tanssin kosketuksen.

Kathrinen ja Jonin opastuksessa olen saanut ottaa pienen, mutta sen tärkeimmän eli ensimmäisen kanta-askeleen kohti tanssin maailmaa. Tunnit siis jatkuvat edelleen ja kehitykseni tanssijana on vasta aluillaan