Riitta ja Pertti Heinosen tanssimatka

Tanssi on kuulunut yhteiseen elämäämme lähes viisikymmenvuotisen taipaleen ajan. Nuorempana kävimme läheisillä lavoilla tanssimassa aina, kun se oli mahdollista. Kesäisin tarjontaa olikin yllin kyllin.  Juhannustanssit omalla kylällä olivat kesän kohokohtia. Ulkomaillakin löysimme yleensä paikan , jossa pystyi tanssimaan - vaikka irkkupubin.

Kilpatanssi tuli elämäämme v.2008 Jämsän Foksin esittelytilaisuudessa, kun seurasimme ikinuoren seitsemänkymppisen taiturointia esityksissä. Meillä olisi vielä aikaa kehittyä tanssijoina ! Harjoittelu alkoi Jämsässä pätevän ja kokeneen tanssinopettajan ohjaamana ja pidempään harjoitelleiden opastuksella.  Vakiotanssit tuntuivat heti alkuun helpommilta kuin lattarit, mikä varmaan johtui pitkästä lavatanssikokemuksesta. Kilpailuihin lähtöä helpotti, kun mentiin usein yhtä matkaa jonkin toisen Foksin parin kanssa. 

Ensimmäinen kilpailu oli v. 2010 , ja siitä kilpaileminen jatkui kuuden vuoden ajan kymmenen kilpailun vuosivauhtia. Parhaiten ovat mieleen jääneet erilaiset kommellukset kuten Riitan vakiopuvun helman repeäminen kesken tanssin ja Pertin lähes täydellinen spagaatti quickstepissä, kun housun lahje jäi kantapään alle.

 Treenimatkat olivat jo alkuun parin tunnin mittaisia, mutta pitenivät, kun aloitettiin harjoittelu Jyväskylän Tepikassa   - Jämsän treenien lisäksi.  Ajomatkat käytettiin tietysti hyödyksi kirjaamalla muistiin opittua ja syömällä. Pertti ajoi ja Riitta syötti lusikalla samaan aikaan hänelle rahkaseosta. Sama jatkuu edelleen.

Ensimmäiset videot Jonin yksäreistä löytyivät vuodelta 2013.  Niissä käydään läpi jiven koreografiaa Jämsässä, ja taustalta kuuluu Kaisun raikas ja määrätietoinen ääni. Kymmenkunta vuotta on siis yhteistä matkaa takana. Joni kävi pitkän aikaa pitämässä tunteja Jämsän Foksissa, kunnes opetus siirtyi kokonaan Tanssikymppiin. Siellä olemme viihtyneet hyvässä opetuksessa ja mukavassa porukassa. Vuonna 2021 palasimme viiden vuoden tauon jälkeen kilpalattioille, kun kumpikaan ei enää ollut työelämässä. Jännitti mutta kannatti.

 Yhdessä tanssiminen on vienyt läpi monen vaikean ajan.  Kun sanoista ei ole enää ollut mielen rauhoittajaksi, tanssi vei ajatukset muualle ja toi hyvää mieltä. Omissa treeneissä töiden jälkeen on ollut ideana, että jos puolen tunnin jälkeen jommasta kummasta tuntuu, ettei jaksa, niin ei jatketa. Aina treeni on vetänyt mukanaan.

 Elämään on tuonut runsaasti iloa se, että on saanut harjoitella iloisessa ja tsemppaavassa ryhmässä.

Miksei tätä voinut aloittaa nuorempana!