Minnan matka tanssin maailmaan

"Sä tarvisit jotain harrastuksia. Tiedätkö, sellaisia joissa et olisi aina kotona." Nämä sanat lausuttiin, kun minulla oli menossa todella vaikea aika elämässäni. Oli syksy 2020. Ensimmäinen koronakevät oli takanapäin, lapset olivat pieniä ja uusi normaali ei tuntunut uudelta eikä normaalilta. "Onhan mulla harrastuksia", mietin itsekseni, ääneen en kehdannut tätä ajatusta lausua, koska puhuja oli sanonut sanat aina kotona. En voinut kieltää, etteivätkö lukeminen, pianon soittaminen tai ompelu olisi olleet juuri niitä asioita, jotka tapahtuivat aina kotona. Ääneen sanoin silloin vain "no kai mä voin yrittää miettiä jotain".

Tapa, jolla nuo sanat lausuttiin, oli kuitenkin mahdoton ohittaa. Ei voinut vain luvata miettiä ja olla tekemättä asialle mitään. Ja näin alkoi armoton pohdinta, mikä harrastus olisi sellainen, johon haluaisi sitoutua. Soittoharrastuksen myötä musiikki on kuulunut isona ja tärkeänä osana elämääni lapsuudesta asti. Se on aina ollut itseilmaisun väline. Tapa purkaa tunteita. Mahdollisuus antautua siihen tunteeseen, kun musiikki vie mukanaan ja pyyhkii kaiken muun hetkeksi pois. Jostain sieltä se ajatus lähti. Voisiko musiikkiin yhdistää liikettä ja saavuttaa saman tunteen kuin soittaessa? Ja niin kaivoin läppärin esille ja aloin etsiä, onko Jyväskylässä millaista tanssia tarjolla. Ja onhan täällä vaihtoehtoja. Selailin niitä läpi yksi kerrallaan, kunnes vastaan tuli TanssiKympin nettisivut. "Paritanssi, olisikohan se kivaa?", katsoin toiveikkaana mieheeni päin, joka ei varsinaisesti tyrmännyt ideaa, mutta muistutti lempeästi "Kukas noita lapsia vahtii?". Siinä sitten pitkän aikaa sitä ajatusta pyörittelin päässäni ja lopulta tulin siihen tulokseen, että voisi sitä kai vaan kysyä, saako tunnille tulla ilman paria.

Kaisu vastasi sähköpostiin "Alkeiskurssi on juuri alkanut, mukaan voi hyvin tulla ilman paria. Tällä hetkellä siellä on yksi pariton mies." Kausi oli siinä vaiheessa jo alkanut, suunnilleen ensimmäinen kuukausi oli ehtinyt mennä ohi. Rohkeuden keräämisen jälkeen menin jännittyneenä ensimmäiselle tunnille, Joni toimi opettajana. Elävästi on jäänyt mieleen ensimmäisellä tunnilla ollut cha cha. Joni vain omaan rentoon tapaansa, aivan kuin ohimennen, totesi "Tää perusaskelhan käytiin jo aiemmin läpi, niin näytän tän vaan nopeasti muistutukseksi ja mennään sitten päivän aiheeseen." Mutta enhän minä sitä perusaskelta tietenkään osannut vielä. En uskaltanut sanoa mitään, joten yritin vain nopeasti tajuta siitä Jonin yhdestä esimerkistä, mitä perusaskeleessa pitäisi tehdä. Aika nopeasti perässä seurasi lisää askeleita. Ja sitten pitikin jo äkkiä tanssia parin kanssa. Siinä kohtaa kiittelin kovasti nopeaa omaksumiskykyäni ja hyvää muistiani, jotka ovat monta kertaa myös myöhemmillä tunneilla osoittautuneet aika tärkeiksi työkaluiksi. Totesin, että ihan hauskaahan se oli, tulen toisenkin kerran.

Pariton mies osoittautui myös ihan mukavaksi tyypiksi ja koska oltiin tosiaan ainoat ilman paria, tanssittiin sitten yhdessä. Syksy ja kevät meni tämän parin kanssa ja keväällä hän kertoi, että ei aio enää jatkaa paritanssia vaan siirtyy puolisonsa kanssa lavatanssin pyörteisiin. Uudestaan käännyin mieheni puoleen "Tanssiminen on ollut niin kivaa, mistä löydän uuden parin?". Lapset olivat edelleen niin pieniä, että tarvitsivat hoitajaa. Mies sanoi "Kyllä me se järjestetään, jos mä lähden sun pariksi, mutta voisithan sä kysyä jotakuta sun kaveria mukaan." Ja niin mä käännyin nöyrästi parhaan ystäväni puoleen "Lähtisit mun mukaan, luulen että pitäisit siitä". Ja erään terassilla vietetyn kesäillan lopuksi kaveri kaivoi kännykän esille ja totesi "no ilmoittaudutaan sitten". Jääköön kertomatta, montako lasillista oltiin siinä vaiheessa otettu. Siitä lähtien ollaan tanssittu yhdessä.

Olen tässä vuosien aikana yrittänyt kokeilla myös soolotunteja ja ryhmässä tanssimista, mutta paritanssi on aina vetänyt takaisin rakkaimpana ja omimmalta tuntuvana juttuna. Syksyllä 2023 alkoi käymään selväksi, että tanssiparin polvi oli saapumassa tiensä päähän ja polvileikkaus olisi väistämättä edessä. Ei tiedetty milloin oma vuoro olisi leikkausjonossa luvassa, arviona oli loppuvuodesta 2024. Tiedettiin kuitenkin, että toipumisessa saattaisi mennä jopa vuoden verran.

Jälleen kerran joutui palaamaan saman ongelman pariin "kenen kanssa mä sitten tanssin?". Pohdittiin tätä paljon parin kanssa yhdessä. Todettiin, että saattaisi mennä vaikeaksi aloittaa useamman vuoden jälkeen uuden parin kanssa, varsinkin kun toiveissa oli toipumisajan jälkeen kuitenkin jatkaa vielä yhdessä tanssimista. Ajatus pitkään itsekseen treenaamisesta tuntui myös tylsältä. Kilpailemiseen en ole oikein missään vaiheessa onnistunut löytämään innostusta, joten myös perinteinen pro am-formaatti tuntui poissuljetulta.

Tarvittiin uutta lähestymissuuntaa. Palasin jälleen ihan alkuun miettimään, mikä tanssimisessa oikeasti on se asia, josta eniten pidän. Ja pohjimmiltaan se tiivistyy hyvin samaan syyhyn kuin miksi pidän esimerkiksi soittamisesta. Koska sillä voi ilmaista tunteita, kertoa tarinoita ja ilahduttaa muita ihmisiä. Oltiin parin kanssa leikitelty joitakin kertoja ideoilla erilaisista tanssiesityksistä, mutta ne ovat realisoituneet vain lyhyiksi instagramiin tehdyiksi tanssipätkiksi. Yleensä lähinnä siksi, koska ei olla kumpikaan mitään erityisen hyviä koreografeja. Ehkä siksi ollaan useammissa TanssiKympin pikkujouluissa ihasteltu kovasti Kaisun ja Jonin yhteisiä tanssiesityksiä. 

Kevät 2024 eteni kovaa kyytiä ja kesän lähestyessä alkoi myös parin lähestyvä polvileikkaus painaa mieliä enemmän. Oltiin saatu tiedoksi, että luultavasti lähempänä joulua olisi todennäköinen ajankohta. Elettiin kuitenkin jatkuvassa odotuksessa, koska tiedettiin, että leikkauspäivä saattaisi saapua yllättäen myös aiemmin. Mikä merkitsi myös sitä, että kohta olisi jo kiire ratkaista, mitä tekisin parin toipumisaikana.

Ennen kesälomia lähestyin varovasti Jonia ja Kaisua erään yksärimme päätteeksi. "Mä oon tässä miettinyt, kun en haluaisi taukoa tanssimiseen sitten syksyllä, että suostuisikohan Joni tekemään mun kanssa esityksen? Voitaisiin esittää se vaikka pikkujouluissa?". Joni suostui käytännössä heti, käski ainoastaan valitsemaan biisin. Tehtiin ennen kesälomille jäämistä valittuun biisiin melkein koko koreografia, jota harjoittelin ahkerasti kesällä itsekseni. Syksyllä harjoitukset jatkuivat ja rytmiksi päätyi harjoitella yhdessä Jonin kanssa kerran viikossa. Jokaisen tunnin jälkeen oli hymy herkässä ja monesti iso kasa kommelluksia kerrottavana kavereille. Ja joka kerta vahvistui olo siitä, että tätä haluan tehdä. Kun joulukuun alku saapui, esitys oli valmis ja esiinnyttiin pikkujouluissa. Siitä jäi kuitenkin olo, että olisipa hienoa saada jakaa esitys vielä myös muiden kanssa. Joten päätettiin järjestää ihan erillinen kuvaustilaisuus, jotta saataisiin materiaalia koostaa esityksestä erillinen video jaettavaksi kaikille, jotka eivät esitystä päässeet näkemään.

Tämän minun tanssitaipaleeni aikana lapset ovat ehtineet kasvaa jo sen verran isoiksi, että tytär aloitti taannoin myös lasten paritanssitunneilla. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan hänen tanssitarinansa tästä lähtee kehittymään Kaisun ja Jonin ohjauksessa. Myös mieheni on kuitenkin lopulta päätynyt tanssin pyörteisiin melkein huomaamatta. Minun osallistuessani poikamme harrastusten kuskaamiseen ja tukemiseen, jäi miehelleni tehtäväksi huolehtia tytär samaan aikaan tanssitunneille. Tyttäremme tanssituntien aikana sattui olemaan aikuisten paritanssin alkeiskurssi, johon mieheni odotellessaan osallistui. Pyysipä vielä oman ystävänsä mukaan, jotta ei tarvitsisi olla yksin tunneilla. Tanssiminen on siis vienyt jo melkein koko perheen mukanaan.

Ai, parini muuten päätyi huomattavasti ennustettua aiemmin leikkaukseen, joulun sijasta jo heti lokakuun alussa. Toipuminen on hänellä vielä kesken (vaikka on välillä päästy taas yhdessä tapailemaan askelia), joten on alettu tekemään Jonin kanssa uutta esitystä. Aiotaan ottaa ekan esityksen kuvauksesta ja editoinnista arvokasta oppia ja käyttää niitä hyväksi sitten, kun kuvaamme tätä seuraavaa. Ja kuka tietää, kenties päädytään Jonin kanssa tuottamaan kokonainen sarja esityksiä lähivuosina. On se nimittäin vaan aika mukavaa touhua.

Tästä pääset katselemaan meidän esimmäisen kuvaussession tuotosta.